Se painaa mut kasaan.. mä en tunne kuin sen ahdistavan painon.. mä en saa henkeä.. kyyneleet valuu.. en saa edes itkettyä kunnolla.. mä hajoan.. syvä ahdistus painaa päälle.. mun tekis mieli satuttaa itseäni.. oon läski.. oon ruma.. mä niin vihaan itseäni.. missä kaikki on.. missä mä oon.. voiko tää olla todellista.. tää sattuu vitusti liikaa.. mä lihon eikä kukaan voi ottaa näitä läskejä multa ellen itse tee niille jotain.. mä pilaan kaiken.. mä en opi virheistä.. Jos mulla vaan olis köysi, mä hirttasin itteni asuntooni.. katosta roikkuvaan koukkuun vaikkei se kestä tällasen läskin painoa.. tosin mä en voi lähteä pois maailmasta ilman että oon päässy näistä ihroista eroon.. mä haluan pienen kauniin arkun. Tahdon näyttää arkussa pieneltä enkeliltä. Puhtaalta. Viattomalta.
Ei sekunttiakaan tekosyille tilaa ajatuksissa..
Ei sekunttiakaan tekosyille tilaa ajatuksissa..
äää samaistun ihan liikaa suhun... voimia<3
VastaaPoistaVoimia ja haleja, koita jaksaa! <3 (:
VastaaPoistaniin tuttu tunne:(
VastaaPoistavoimia pikkunen <3
Tää tunne valtaa varmaan tosi monia ihan samalla lailla kun sua. Voimia !
VastaaPoista