Kuollakseen elossa

Perjantaina paastosin. Lauantaina paastosin muuten paitsi join pari kupillista kaakaota rasvattomalla maidolla. Tänään en paastonnukaan täysin. Join kaakaota. Fail. Läskit vaan paisuu mun kropassa. Läskit hyllyy ja lyllyy joka puolella. Ahdistaa ja ällöttää. Tyhjäolo velloo vatsassa. Inhoan itteäni niin. Pitikin juoda kaakaota. Olis vaan pitäny pysyä tiukkana ja pysyä vesilinjalla.

Coca-cola zero ja tupakka saa mahan kyllä kiitettävästi sekasin. Tuli taas tänään huomattua. Lenkkeilyä tullu tänään vaivaset 1h25min ja jumppa. Imuroin vähän ja tein äsken 100 vatsaa, kun alko ahdistamaan. Helpotti hetkeks, mut yhä tosi levoton olo.

J ahdistelee mua taas. Se lähettelee viestejä, sanoo kaipaavansa mua, haluavansa nähdä.. mä en halua sitä. Mä haluan olla yksin. Miksei se tajua! Ahistava raivostuttava ihminen.. tekis mieli sanoo pahemmin mutten halua. En halua kuulostaa tätä enempää kusipäältä. Meistä ei tule enää mitään, mut se ei suostu luovuttamaan. Se jopa ois valmis odottamaan kuukausi, vuos tolkulla.. Just joo sanon minä. Mä en halua että kukaan odottaa mua. Vaatii multa mitään. Mä en halua olla velkaa sille mitään. Enkä mä ole sille mitään velkaa!

Mä otan kohta auton ja lähen ajamaan johonkin. Käyn jossain lenkillä.. haluan kaupungista nyt hetkeks vekeen. Jalka edelleen sökönä mut sehän ei estä mua lenkkeilemästä. Kuluttamasta kaloreita! Mun pitää laihtua. Mä en voi olla lihava.