Joku pimpotti mun ovikelloa äsken. Mun sydän alko lyömään tuhatta ja sataa. Jähmetyin aloilleni enkä uskaltanu mennä avaamaan. Pelkään tv-lupatarkastajaa tai jotain yhtä mukavaa. Pelkään alakerran naista joka leipoo. Se toi kerran mulle palan mustikkapiirakkaa, mut mä en syöny sitä. Mä pelkään, että se tulee tyrkyttämään mulle lihottavia leivoksiaan. Mä tiiän etten syö niitä, ei tulis mieleenkään, mut mä pelkään lihovani jo siitä leivoksen hajusta tai katsomisesta.
Lähen lenkille kuluttamaan kaloreita, kun ei oo parempaakaan tekemistä enkä halua istua levittämässä isoa persettä koko päivää. Se leviää, jos istun liikaa..
Klo 17.00
Kävin tekemässä 2h40min lenkin iltapäivällä. Sain tän läskiperseeni roudattua ylös ja ulos. Silti musta tuntuu ettei tämän päivän liikunnat oo riittävästi. :(
Lenkillä mä kävin taas tunneskaalan läpi mutten niin voimakkaasti kun usein käyn. Mä niin nautin lenkillä ja nytkin, kun mun maha murisee. Se on tyhjä. :) Mä tuotan teille nyt pettymyksen ja kerron, että vedän nyt coca-cola zero jääpaloja. Niistä puolet on vettä, kun lantrasin ne veteen ennen pakastamista, jotta tulis vähemmän kaloreita. Mä oon läskipaska. Oisin voinu jättää nää jääpalatkin väliin!
Mä tahdon sen rautaisen itsekurin joka teilläkin pikkusilla on! Mä teen kaikkeni jotta vielä saan sen. Mä en vaan anna enää luuseroinnille tilaa enkä mä aio luovuttaa!
Mä niin inhoan itseäni, kun en pääse näistä läskeistäni eroon. Mun pitäs liikkua enemmän, mutta mä oon liian aikaansaamaton paska! En voi uskoa, että yli puolet vuorokaudesta mä vaan istutan tätä isoa ihrapersettäni paikoillaan.. :(
Olen vielä kirjoilla lukiossa, mutta vaihdan se etään. Nyt kaikki koko aikainen sitoutuminen tuntuu jotenkin todella uuvuttavalta, mutta eiköhän tää tästä.
VastaaPoistaJA VOI PIKKUINEN EI JÄÄPALAT LIHOTA. Itseasiassa jos ei juo nestettä tarpeeksi niin musta ainakin tuntuu, että paino ei tipu minnekään, kun keho varastoi sen kaiken mitä se saa, vähän samalla lailla kun säästöliekillä.
ÄÄH, kumpa sitä osaisi auttaa, VOIMIA ja hali!