perjantai 28. syyskuuta 2012

Työpäivä takana

Menin kahteentoista ja pääsin viideltä. Kävin töiden jälkeen ostamassa rasvatonta maitoa kaksi purkkia ja poljin takaisin kotiin. Vasta kotona tajusin etten ollu muistanu juoda koko työvuoron aikana mitään. No ei mitään uutta.. Töissä tosin heikotti välillä, mutta se meni ohi sillä et aloin touhuamaan sen sijaan et oisin ollu paikoillani. Yritin tehdä mahdollisimman paljon kyykkyjä, "heiluttaa" ja jännittää lihaksia ja kävellä työvuoron aikana. Töissä mua ahdisti nähdä pienen pieniä keijukaisia. Niin laihoja ihmisiä, et oon vähintäänkin kateudesta vihreä. Peilikuva kummitelee. :(

Tämän päivän meen jääpaloilla ja pienellä määrällä jäädytettyä vesi/rasvatonta maitoa (suurin osa on vettä) ja siihen sekaan vähän kaakaojauhetta. Muuten ei mitään. Tuokin on liikaa. Fun lightinkin kalorit on liikaa mitä niissä jääpaloissa on. Mä niin vihaan tätä läskiä kroppaani! Mä vihaan sitä etten voi olla yhtä itsekurillinen ja täydellinen kuin te lukijatkin! Teillä tuntuu olevan itsekuria vaikka muille jakaa!

Mulla oli paljon asiaa mistä mun piti kirjottaa mutten taaskaan muista mitä. Mun muisti ei oo ollu pariin vuoteen mikään hyvä. Mut ei haittaa kunhan vaan paino putoaa ja musta tulee taas keijukainen.

HUOM. Mä jouduin poistamaan tästä postauksesta sen osan missä kerroin olleeni syömättä pitkään. Mä en valehtele. Jos joku ei usko että olin oikeasti syömättä ja elin kaakaolla ja jääpaloilla niin voin laittaa entisen blogini näkyviin kaikille. Sieltä voitte lukea sitten puhunko totta vai en. En tosiaankaan oo niin typerä että menisin keksimään syömishäiriön kustannuksella jotain noin törkeää.
Mä todella pahotin mieleni ja ahdistuin anonyymin kommentista ja väitteestä että pelleilisin ja valehtelisin. Mä en tiiä mitä tekisin nyt.. ahdistuin niin paljon. On se hyvä että tännekään en voi enää kirjottaa..
Lisäys vielä siihen pitkään syömättömyyteen, et mä olin tippaletku kunnossa ja siks mä jouduinkin alkaa syömään, kun porukat vei mut lekuriin kun tajusivat et mun tilanne on vakava. Mä en edelleen koe et oisin ollu tai olisin sh:nen. Mä oon pahoillani, jos sain jonkun epäilemään. Mä puhun totta täällä. Tää on ainoa paikka johon voin purkaa ahdistusta jne. nyt kun terapiaakaan ei ole.

5 kommenttia:

  1. En oikein tiedä itsekkään mikä se mun lopullinen tavoitepaino on.. :D mahdollisimman pieni haluan tietysti olla. Ja ei ole mitään aikaa, mutta omissa ylioppilasjuhlissa (ensi kesäkuussa) pitää olla tarpeeksi hoikka että näytän hyvältä mekossa...toivottavasti onnistuu.

    ps. aloin lukemaan (:

    VastaaPoista
  2. Eihän tollaset anonyymikommentit oo mistään kotosin, kun ei sinulla minun käsittääkseni mitään syytä olisi valehdellakaa. :O tsemppiä, elä kuuntele tuollasia, oma blogis kun on ! :)

    VastaaPoista
  3. älä välitä mistään anonyymien kommenteista, minä uskon ja tiedän ettet valehtele täällä ! voimia sinulle pikkuinen <3

    VastaaPoista
  4. Hei, koitas lukea näitä tekstejä ikään kuin jonkun toisen näkökulmasta... :) Sulla jos jollain on itsekuria, hassu. Ehkä vähän liikaakin koska tolla menolla ei sydän kestä kovin pitkään :/

    Ja mä ainakin uskon sua. Minkä ihmeen takia kukaan haluaisi luoda blogin ja valehdella sinne? :D Älä mieti tommosia anonyymejä, jätä ne omaan arvoonsa. Paskanpuhujia on tässä maailmassa ihan tarpeeksi ja jos kirjottaa blogia, niin niitä tulee aina väkisin kommentoimaan. Se on välttämätön paha, jos pitää anonyymien kommentit sallittuina. :/

    Etkä sä mitenkään voi olla läski. Pois tuommoiset ajatukset sun päästä, vaikka tiiän kyllä että sille tunteelle ei oikein voi mitään... Mutta koita olla vähän armollisempi itelles, jooko!

    Tsemppiä hurjasti ♥

    VastaaPoista
  5. Yritä vain olla välittämättä tollaisista jotka alkaa epäilemään tekstejäs. Mitä sä edes hyötyisit siitä? Voi voi, yrittäisit silti vähän syödä, elimistö tarvitsee sitä ravintoa edes vähän. Halihali.

    VastaaPoista