Tarpeeton

Heräsin 6.30 sinne lenkille. Sain viime yönä vaan viitisen tuntia nukuttua. Herätyskellon soitua hyppäsin samantien pystyyn. Väsytti, mutta ei nukuttanu.. olikohan tossa lauseessa mitään järkee..
Pettäsin sängyn ja vaihdoin yökkärin lenkkivaatteisiin. Kävelin 1h50min mahdollisimman ripeästi. Nälkä kurni vatsassa ihanasti, mutta ei tarpeeks kunnolla eikä ollu kylläkään kevyt olo. Mua on ahistanu nää ihrat kropassa koko ajan vaan enemmän. Mun luiden päälle juuttunut läski on ruman näköistä ja etenkin näiden kanssa eläminen on syvältä.

Lenkin alussa entinen ystävä soitti. Se ois tarvinnu töihin kyytiä. Sanoin ettei nyt onnistu. Sekin muistaa minut vasta sillon kun tarvii jotain. Olen tarpeeton. Hyödytön. Loinen. Yhteiskunnan riippakivi.
En päässy ihan kotiin, kun mummo soitti ja pyys luokseen. Se oli/on vahtimassa mun 7-vuotiasta serkkua, ja se tarvis apua siinä, koska sillä oli niin huono olo. Mä aluks sanoin etten pääse, mutta kotiin päästyä olin jo niin ahdistunut siitä että kieltäydyin ja kärsin hirveän huonoa omatuntoa kieltäytymisestä, joten ei muuta kuin äkkiä jumpat, imurointi, suihkuun, vaatteiden vaihto ja tavaroiden nappaaminen mukaan, autoon ja menoks tädin luo. Nyt oon täällä tädin luona. Kuuntelen mummon papatusta ja katon madagascaria telkkarista serkun ja mummon kanssa. Yritän samalla tässä kirjottaa tätä postausta, mutta keskittyminen ei oo mistään parhaasta päästä ja puolet asioista varmaan unohtu.
Mua ahistaa olla täällä. Päivän suunnitelmat meni uusiks. Kahdelta lähen kotiin, kun meen viiteen töihin ja haluan ennen sitä rauhottua ja olla yksin omissa oloissani.

Piti kuitenkin eilen jo kertoa, ellen ole jo kertonu aiemmissa postauksissa, muisti kun on mikä on nykyään, että mä vältän alkoholia. Siinä on liikaa kaloreita ja jos haluan laihtua niin se vaan hidastaa laihtumista ja pahimmassa tapauksessa lihottaa. Mä haluan päästä kaikista ihroistani eroon enkä siis halua ylimääräsiä kaloreita alkoholista!

Toinen asia minkä päätin on puhumattomuus. Mä en enää puhu kenellekään asioistani. Nytkin kun en ota alkoholia niin ei tule puhuttua ohi suun humalassa. Selvinpäin mä pidän visusti suuni kiinni. Terapiakin loppuu maanantaina kokonaan, kun lopetan sen vaikka sitä ois pari vuotta jäljellä. Mulla ei ole mitään ongelmaa muuta kun nää läskikasat kropassa ja naamassa.